Blogikirjoittamisessa on ollut pitkä tauko. Vuoden kokkailun
jälkeen iski hetkeksi tietynlainen väsymys/ärsytys niin dieettiä kuin koko
epilepsiaa kohtaan. Poikasen vilkastuttua on jouduttu vahtimaan entistä enemmän,
ettei ylimääräisiä syömisiä livahda suuhun. Joitakin raivareita on saatu nähdä,
kun toisen lautasella olisikin mielenkiintoisempaa syötävää kuin omalla.
Myös lomasuunnitelmia
tehdessä moni ajatus tyssäsi siihen, ettei rohkeus riitä lähteä summassa
jonnekin, missä ei ole varmaa ruokailujen onnistumisesta.
No, ärtymyksestä päästyä
homma jatkuu niin kuin ennenkin. Päätettiin tosin, että kun dieetti laitetaan
päätökseen, palkitsemme itsemme kunnon reissulla. Näin ainakin haaveilemme.
Täysin kotiin emme tyydy jäämään tänäkään kesänä vaan
lähdemme piakkoin Pärnuuhun. Hotellimajoitukset eivät ruoanlaiton vuoksi tulleet
kysymykseen, joten nyt on varattu asuinhuoneisto, jossa voidaan kokkailla.
Perusraaka-aineita uskomme Pärnusta löytyvän yhtä lailla kuin Suomestakin. Joitakin meillä usein käytettyjä ruoka-aineita
tuskin tulee kaupoista löytymään, mutta varioidaan tämä reissu jotenkin. Vaaka kainalossa pärjää aina. :D
Edellisen postauksen jälkeen muutimme kokonaishiilihydraattimäärää
eli nostimme yhden annoksen 3g hh. Muut ruoat ovat edelleen 2g hh. Ajatuksena
on, että nostaisimme lähiaikoina vielä toisenkin annoksen tuohon kolmeen.
Iltaisin ketoarvot ovat olleet reippaasti yli kolmen, lähes neljä. Vähän
enemmän siis kuin ennen (mitä korkeampi lukema, sitä syvempi ketoosi). Itsellä on pieni tuntuma, että pojan kohdalla ketoosin ollessa
korkeampi, kohtauksiakin on tullut enemmän. Mutta kuten sanottu, tähän ei ole
mitään sen kummempaa todistetta olemassa, oma tuntuma vain.
 |
| Päärynää 1 g hh |
Extragramma hiilihydraattia on käytetty usein jälkiruokaan;
pieni pala banaania, omenaa, päärynää tms. Jälkiruoka-annokset eivät todella
ole isoja, mutta näin poika saa maistella ”uusia” makuja.
Tämmöisiä kuulumisia tällä kertaa. Ehkäpä ensi kerralla on kerrottavana uusia matkakokemuksia.