Edellisessä tekstissä kipuiltiin joulua. Kuinkas kävikään. Ukkelimme näki kinkun ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Sen jälkeen ei mikään muu enää kelvannut, joten jouluateria oli sillä tehty.
Toinen joulun hitti olivat tietenkin juustot. Kovin suolapitoisia olivat siten meidän jouluruoat tänä vuonna.
Kohta tulee ruokavalion aloittamisesta kaksi vuotta. Melko pitkä matka on tätä polkua tultu. Aluksi totutellen pari kuukautta, sitten puoli vuotta, vuosi ja toinen vuosi hujahtikin kuin itsestään. Alunperin suositus ruokavalion toteuttamisesta oli kaksi vuotta. Nyt tiedetään asiasta yleisesti enemmän ja lääkäri sanoikin loppuvuodesta sivulauseessa, että kolmas vuosi ei ole mikään mahdoton ajatus jatkaa näin. Monet ovat jatkaneetkin useamman vuoden.
Kovasti on asia omassa mielessä ollut pinnalla viime aikoina. Välillä tympii ja toisinaan kun kohtauksia on enemmän tulee toivoton olo. Mitä järkeä tässäkään on... Toisaalta ruokavaliota voisikin jatkaa, mutta sitten toisaalta "helpompi" elämä houkuttaa. Ei enää ruokarasioita mukana joka paikassa ja päivän rytmitystä ruokailujen mukaan. Toisessa vaakakupissa on painavana möykkynä yleinen hyvinvointi, minkä ruokavalio on tuonut. Pojan kroppa on alkanut pyöristyä, mikä hieman pohdituttaa, mikä on tällä hetkellä hyötyjen ja haittojen suhde.
Muutos myös pelottaa. Sanotaan, että hyvä tila voi jäädä ruokavalion lopetuksen jälkeen
päälle, mutta entäs jos se ei päde meidän kohdalla? Entäs jos kohtaukset villiintyvät täysin lopetuksen myötä? Alkaisiko lääkevaihdosten rumba? Kohtauksia ei ole saatu kokonaan pois ruokavaliollakaan, mutta tuo lääkkeiden vaihtaminen ja kokeilu on jäänyt pois.
Yksi iso asia mikä vaikuttaa päätökseen myös, on pojan vahvistunut oma tahto. Jos päädyttäisiin lopettamaan nykyinen ruokavalio, voisi sen varmasti tarvittaessa aloittaa myöhemmin uudestaan. Tällä hetkellä se vain tuntuu pojan näkökulmasta ajatellen aika mahdottomalta. Kaikkien muiden syömiset kiinnostavat koko ajan enemmän ja ruokavalion muuttuessa makumaailma laajenisi melkoisesti. Mahdollinen paluu takaisin nykyiseen suppeampaan ruokavalioon voisi olla melkoinen järkytys.
Kuhina siis käy mietintämyssyissä. Mikä on on se paras päätös lapsen kannalta... Mitään tuskin tehdään ennen kesälomia, joten rauhassa voidaan miettiä ja puntaroida vaihtoehtoja. Pian on tulossa vuorokauden mittainen EEG- tutkimus, jossa nähdään mitä kaikkea ylimääräistä pojan aivoissa tapahtuukaan tällä hetkellä. Uskon, että tutkimus lääkärin lausuntoineen antaa meille vinkkejä jatkosta päättämiseen. Asioillahan on tapana aina järjestyä, eikös vaan.