Huhheijaa, mikä kirjoitustauko on ollutkaan!
Blogin hiljaiselon myötä moni onkin kysynyt, joko ruokavaliosta on luovuttu. Edelleen
sitä on jatkettu ja toistaiseksi tullaan jatkamaankin. Kulunut talvi on ollut haasteita
täynnä; kodin ja työn yhteensovittamista ryyditettynä pojan hankaloituneella
epilepsialla sairaalajaksoineen ja tutkimuksineen. Siten ruokavalio on vain roikkunut mukana omalla painollaan, ilman uusia kokeiluja. Ei ole ollut
voimia eikä mielenkiintoa kokeilla uutta tai kirjoittaa mitään.
Epilepsiakohtaukset ovat
talven aikana lisääntyneet ja muuttaneet muotoaan moneen kertaan. Parhaillaan
yritetään löytää uutta, sopivaa lääkettä ja odotetaan työryhmän kannanottoa,
voisiko leikkauksesta olla apua.
Useat ovat myös kysyneet, onko tässä
tilanteessa ruokavaliota järkeä jatkaakaan. Siihen ei taida osata kukaan sanoa oikeaa
vastausta. Oma mielipide on, ettei sitä lähdetä nyt purkamaan niin kauan, kunnes
löytyy sopivampi lääkeyhdistelmä. Muutoin voi olla hankalaa arvioida, mitkä
oireet johtuvat lääke-, mitkä ruokavaliomuutoksista. Lisäksi pojan keholle on riittävän rankkaa työn alla
olevat muutokset sivuvaikutuksineen. Edetään siis hissukseen askel kerrallaan
ja mennään tilanteen mukaan.
Edellä kerrottu voi tuntua synkeältä, mutta onneksi elämään mahtuu paljon, paljon ilon aiheitakin.
Nautitaanhan tulevasta äitienpäivästä! Äitiys ei ole aina helppoa ja joskus tarvitaan roppakaupalla leijonan mieltä taistella. Toisaalta äitiys antaa paljon ja joka päivä oppii lapsilta jotain uutta. He ovat lahja, muistetaas se.
Onnea kaikki äidit! <3