Pekonikermakastike

Tämän kertainen blogipäivitys keskittyy puhtaasti ruokaan. 

Viimeisin uusi reseptikokeiluni on pekonikermakastike, jonka haluan jakaa toisillekin.

Pekoni ei ole kuulunut omiin kokkailuihin aiemmin, mutta tästä kastikkeesta tuli maukasta ja tätä voi mieluusti tehdä toistekin. Tein kastiketta vain puolet ohjeistetusta määrästä, jonka jaoin vielä neljään osaan, jolloin hiilareita tuli noin 1g/annos. Toinen aterian hiilihydraattigramma tuli kasvislisäkkeestä (kukkakaali/parsakaali). Annos jäi siten aika pieneksi, joten jatkossa täytyy lisätä joukkoon mm. keitettyä kananmunaa, jotta annoksesta tulee ruokaisampi ja poika pysyy tyytyväisenä.

Karppaajien sivuilta löytyy monia muitakin hyvältä vaikuttavia reseptejä, jotka menevät kokeiluun. Moni ohje kaipaa toki muokkausta, pojalle liian suurien hiilihydraattimäärien vuoksi. 

Toinen ruokavinkki koskee Herra Snellmania, jolle on tullut annettua kauppareissuilla kiitosta useamman kerran. Moni tuote on täysin hiilihydraatitonta tai todella vähähiilihydraattista. Luottoherkkuihin ovat tiensä löytäneet mm. murea keittokinkku, nakit ja savunmakuinen kalkkunafilee. Snellmanin tuotteet ovat siinäkin mielessä hyviä, että niitä löytyy ympäri Suomen. Monet aiemmat suosikit kun ovat melko lailla paikallisia, joita ei sitten muualta ole löytynytkään. 

Snellmanille siis pisteet hiilihydraatittomuudesta! 

Hampurilaisilla uuteen arkeen

Arjen myötä tekee mieli kokeilla taas uusia ruokia. Viikonloppuna grillattiin hampurilaisia ja tokihan pienimmällekin täytyi tehdä oma versio. Sillä välin, kun pannulla paistui jauhelihapihvit (= kimpale pelkkää jauhelihaa), mikrossa valmistui minuutin sämpylä. Lisukkeeksi laitoin vielä muutaman kurkkuviipaleen ja juustoa ja lopputuloksena oli muhkea annos ruokaa. 
Tämmöisiä mättöruokia tehdessä huomaa, miten kokkaillessa tulee yleensä mietittyä paljonko lapsi jaksaa syödä, jotta ne tarvittavat hiilarit tulisi syötyä päivän aikana. Jos annos ei kokonaan mene, täytyy arvioida, miten paljon hiilareita lisätään seuraavalla ruoalla. Tämä on välillä hankalaa, joskin perusruoissa on opittu tekemään sopivan kokoisia annoksia, jotta kaikki menisi kerralla.  

 
Ensi viikolla aletaan valmistautua uusiin muutoksiin. Poikamme aloittaa parin viikon päästä päivähoidon, joten kokoonnumme hoitoryhmän hoitajien ja ravitsemusterapeutin kanssa keskustelemaan, miten dieetti hoidetaan. Onneksemme päiväkodissa on toteutettu ketogeenista dieettiä jo aiemmin, joten hyvin luottavaisin mielin ollaan. Hoitohenkilökunta vaikuttaa olevan hyvin positiivisia asialle muutenkin, mikä rauhoittaa kummasti omaa mieltä. Kaikesta huolimatta muutos itsessään jännittää hitusen.  

 

Ravitsemusterapeutti kysyi mielipidettämme, haluammeko nostaa päivittäistä hiilihydraattien määrää vähän. Ketogeenisen dieetin myötä hiilihydraattitasoa voidaan hiljalleen nostaa yleensä 10:stä 15:een grammaan hiilihydraatteja päivässä. Päätimme kuitenkin pysyä edelleen 10:ssä grammassa, koska yhden gramman nosto tuntuu sinänsä mitättömältä ja tällä hetkellä ruoanlaittoon on tullut tietty rutiini, joten toistaiseksi mennään näin. 

Fysioterapia on alkanut pyöriä entiseen tahtiin ja innolla odotamme niin terapian kuin päivähoidon vaikutuksia pojan kehitykseen. Kuten aiemmin on tullut kerrottuakin, erityisesti motorinen kehitys on mennyt hurjaa vauhtia eteenpäin dieetin aikana. Parhaillaankin moni asia on kuin itsestään työn alla ja pojan itsenäisyys kasvaa jatkuvasti, mm. liikkumisessa, ruokailuissa ja pukeutumisessa. Näin käy, kun aivot saavat rauhassa tehdä töitään ilman sähkökatkoja.

Lopuksi vielä kertauksena minuutin sämpylän ohje

Minuutin sämpylä

1-2 rkl margariinia

0,6 dl mantelijauhoa

½ tl leivinjauhetta

1 kananmuna

Sulata margariini pienessä mikron kestävässä kupissa. Sekoita muut ainekset joukkoon. Kuumenna täydellä teholla noin minuutti. Valmis sämpylä on kostea, mutta kuivahtaa nopeasti. Kumoa kuuma sämpylä lautaselle. Anna jäähtyä.

Big brother valvoo

Video- EEG on nyt tehty ja tuloksia odotellaan. Tutkimuksesta tietämättömille kerron, että tutkimuksessa tutkittavalle laitetaan päähän myssy, jossa on pieniä elektrodeja, jotka mittaavat aivojen sähköistä toimintaa. Myssystä lähtee piuhoja pieneen laitteeseen, jota pidetään yleensä mukana repussa. Laitteesta taas menee yhteys tietokoneelle, jonne piirtyy käyrä.

Myssyssä olevien elektrodien päällä on pienet reiät, joihin laitetaan geeliä ja päänahkaa rapsutetaan, yleensä puisella vanupuikolla. Edellä mainitut toimet auttavat sähköisen kontaktien luomiseen, jotka ovat myöskin tietokoneelta nähtävissä. Joskus kontaktit syntyvät helposti, mutta välillä rapsutusta vaaditaan useampaan otteeseen.

Video tuo tutkimukseen oman lisänsä, eli tutkittavaa voidaan kuvata koko tutkimuksen ajan, jotta nähdään, tapahtuuko kehossa/käyttäytymisessä mitään erikoista mahdollisten epilepsiakohtausten aikana. Tutkimuksessa voi yleensä touhuta niin normaalisti kuin se piuhojen kanssa on mahdollista. Tarkoitus onkin, että aivosähkökäyrää saataisiin eri tilanteissa, mm. leikkiessä, nukkuessa ja syödessä.

Onni ei ollut tässä tutkimuksessa aluksi laisinkaan meidän puolella. Sairaalaan oli saatu uusia, päähän paremmin istuvia myssyjä ja poikamme oli potilaista ensimmäinen, jolla näitä myssyjä kokeiltiin. Sähköisiä kontakteja ei syntynyt ollenkaan ja syy viittasi myssyyn. Niinpä myssy vaihdettiin toiseen, istuvampaan kokoon. Ja kaikki alkoi alusta. Pienellä herralla on oma tahto lisääntynyt ja voitte uskoa, että moinen kylmä geeli ja pään rapsuttelu ei ollut kivaa. 

Kontakteja ei syntynyt vieläkään ja alettiin ihmetellä langatonta yhteyttä, joka sekään ei toiminut. Jouduttiin ottamaan käyttöön lisää piuhoja, mikä ei ratkaissut edelleenkään ongelmaa. Vielä kerran vaihdettiin myssykin vanhaan. Mikään ei silti muuttunut ja kaiken mietinnän jälkeen itse laitteessa todettiin olevan vikaa. Tuota ennen mietittiin vielä myssyn vaihtoa, mutta siinä vaiheessa totesin, että tutkimus saa meidän puolesta siirtyä toiseen päivään, ellei ala onnistua. Päänahka rikkoutuu aina jonkin verran tuosta rapsutuksesta, joten kolme kertaa moista valmistelurumbaa oli minusta enemmän kuin tarpeeksi samalle päivälle. Ei mennyt siis kovin helposti tällä kertaa, mutta onneksi tutkimusta saatiin lopulta tehtyä uudella laitteella viisi tuntia.

Aiemmin otetuista verikokeista ei ole vielä saatu tarkempia tuloksia. Niistäkin yksi näyte oli mennyt pieleen, joten näyte joudutaan ottamaan uudestaan. Ärsyttävän huonoa tuuria.

Hyviäkin uutisia onneksi on. Alustavasti noista verikokeista tiedetään, että yllättäen kaikki rasva-arvot, kuten kolesteroli, ovat parantuneet dieetin aloittamisen myötä. Aivan käsittämätöntä! Helpottavaa tietää, ettei dieettiä tarvitse tässä vaiheessa lopettaa ainakaan noiden rasva-arvojen vuoksi.

Ikävä kyllä kohtaukset ovat palanneet, joskin hyvin mietoina ja määrällisesti vähäisinä. Toivomme kovasti, että syynä kohtauksille on parhaillaan oleva flunssa. Reilut 1½ kuukautta saatiin olla kuitenkin aivan rauhassa, mikä on mielettömän pitkä aika.