Tietoisuus ruoasta kasvaa

Kuluneen viikon aikana tuli testattua mitä tapahtuu, jos antaa hiilareita enemmän kuin on sallittua. Onneksi tämä huomattiin suht’ ajoissa ja ylimääräistä ehti mennä vain noin 2 g hh. Kuulostaa pieneltä ylitykseltä, mutta reagoiminen voi olla hyvin yksilöllistä ja joskus pienestä kiinni. Muutos voi vaikuttaa esimerkiksi kohtaustilanteeseen pahentavasti. Meillä ei loppuviimein tapahtunut muuta, kuin että seuraavan aamuun mennessä ketoarvo laski aika roimasti. Ruoka-annoksia ei kuitenkaan lähdetty muuttamaan ja ketoarvot tasaantuivat itsestään. Päästiin siis säikähdyksellä. Huh!

Viime aikoina on tullut hetkiä, että poikaa kiinnostaisi muiden syömiset enemmän kuin omat. Hermoon on tietysti ottanut, kun ei ole saanut samaa syötävää kuin muut. Onneksi tätä ei ole tapahtunut vielä kovin usein, joskin noita hetkiä tulee varmasti olemaan enemmän, kun uteliaisuus muiden syömisiin kasvaa koko ajan. 

Poika alkaa myös tunnistaa paremmin omia syötäviään. Yhtenä päivänä jääkaapin ovi oli pidempään auki, poikanen meni ja otti oman kinkkupakettinsa hyllystä voitonriemuisena. Juustopaketistakaan ei todella voi erehtyä. Sitä kun ei tällä hetkellä voi syödä koskaan liikaa..

Tänään käytiin sairaalassa tutkimuksissa ja pieni hilpeyden hetki koitti, kun pojalle tuotiin lounas. Hoitaja ihmetteli, miksi tarjottimella on niin monta eri kuppia. Ilmeisesti edellisistä käynneistämme on laitettu tietoihin jokin merkintä huutomerkeillä: ”Kova syömään!!”. Pääruokana oli herkullisen näköinen, iso annos kalakeittoa (kesäkurpitsaa, Koskenlaskijaa ja lohta + mausteita). Ruoan mukana tulleessa lapussa kalan määrää oli lisätty reilusti alkuperäisestä suunnitelmasta. Lisäksi tarjottimelta löytyi keitetty kananmuna ja kasa tonnikalaa, jos nälkä ei olisi keitolla taittunut. Poikaakin nauratti syödessään ja useamman kerran kuului: ”Nam!”. Syöminen osaa sitten olla kivaa!

Hyvää Uutta Vuotta!

Pitkän kirjoittamistauon jälkeen tulee juttua ilman erityistä logiikkaa.. Monia asioita on ehtinyt tapahtua. Pieniä juttuja, jotka ovat kuitenkin vaikuttaneet dieetin toteuttamiseen.

Ensimmäinen joulu ketogeenisen dieetin aikana on vietetty. Joulun lähestyessä tuli mietittyä, mitä ruokia sitä pienimmälle laittaisi, että eroaisivat edes hiukan tavallisesta arkiateriasta. Joulun ruokasuunnitelmat menivät kuitenkin puihin, kun sairastimme koko perhe flunssaa joulua edeltävän viikon. Uudet kokeilut saivat siten jäädä. Jouluaaton herkkulautaselta löytyi lopulta loimulohta, joulukinkkua ja kukkakaaligratiinia. Helppoa ja nopeaa, kuten tapana on. Lisänaposteltavana oli tämän hetken suurin herkku: juusto. 
Yhdelle päivälle varasimme välipalalle suklaavanukasainekset, koska muullekin perheelle suklaa ja muut herkut tuntuivat maistuvan, ei pienimmänkään ollut reilua jäädä täysin ilman.  
 

Sen verran joulu kai stressasi, että ensimmäistä kertaa dieetti alkoi tulla äidin uniinkin. Pari kertaa poikanen oli syömässä marmeladia tai muuta yhtä makeaa lattialta ja me vanhemmat vain haukoimme henkeä, miten nyt käy. Unet eivät sitä ehtineet kertoa. Onneksi nämä eivät (ainakaan toistaiseksi) olleet enneunia. 

 

Jouluisella mummolareissulla saimme kokea pari vuorokautta kestäneen sähkökatkon, joka aiheutti oman päänvaivansa. Lopulta puuhellalla valmistuivat ruoat kuten normaalistikin ja kylmässä säilytettävät ruoat saimme pidettyä viileinä. Alun jälkeen ei siten ollut ruokailujen osalta isompaa ongelmaa.  

 

Kotimatkalla pysähdyimme syömään huoltoasemalle. Poikamme söi tuttuun tapaan pakasterasiasta valmiiksi tehdyn annoksensa, jonka jälkeen nousi meteli, koska annos ei ollutkaan riittävän suuri. Niinpä oli käytävä ostamassa juustoa ja kinkkua, joilla loppunälkä taittui. Metelin myötä herätimme ehkä hieman huomiota ja ihmetystä, kun muun perheen syödessä valmiita annoksiaan, pienin rauhoittui juusto- ja kinkkupaketin äärellä… 

Yleensä puhutaan, että sairastelut näkyvät ketoarvoissa niiden laskemisella, mutta pojalla arvot ovat pysyneet tasaisina. Sairastelujen aikana haasteita toivat lähinnä ruoka-annosten koot, koska ruoka ei ole maistunut niin hyvin kuin normaalisti. Nyt onkin käytetty enemmän hiilihydraatteja sisältäviä aineksia (esim. munakkaissa tomaatti/paprika), joiden myötä annoksetkin ovat pienentyneet. Meillä ei ole edelleenkään lähdetty lisäämään hiilihydraattien päivittäistä kokonaismäärää, vaan määrä on edelleen 10g hh.

Kohtaustilanteen osalta elimme marraskuun kohtauksetonta elämää, mutta joulukuun ajan lyhyitä poissaolokohtauksia on tullut entiseen tapaan vähintään kerran päivässä. Parhaillaan hoidetaan flunssailun jälkitautina korvatulehdusta. Antibioottikuuri havahdutti vasta kotona, koska lääkärin kanssa ei tullut puheeksi dieetin ja lääkkeen yhteensopivuus. Onneksi lääke on makeutettu aspartaamilla, joten mitään vahinkoa ei tullut.

Monenlaista pientä mietittävää on siis viime viikkoihin osunut, mutta täysi vauhti on päällä entiseen tapaan heti vuoden alusta.