Kuluneen viikon aikana tuli testattua mitä tapahtuu, jos
antaa hiilareita enemmän kuin on sallittua. Onneksi tämä huomattiin suht’
ajoissa ja ylimääräistä ehti mennä vain noin 2 g hh. Kuulostaa pieneltä ylitykseltä, mutta
reagoiminen voi olla hyvin yksilöllistä ja joskus pienestä kiinni. Muutos voi
vaikuttaa esimerkiksi kohtaustilanteeseen pahentavasti. Meillä ei loppuviimein tapahtunut
muuta, kuin että seuraavan aamuun mennessä ketoarvo laski aika roimasti. Ruoka-annoksia
ei kuitenkaan lähdetty muuttamaan ja ketoarvot tasaantuivat itsestään. Päästiin
siis säikähdyksellä. Huh!
Viime aikoina on tullut hetkiä, että poikaa kiinnostaisi
muiden syömiset enemmän kuin omat. Hermoon on tietysti ottanut, kun ei ole
saanut samaa syötävää kuin muut. Onneksi tätä ei ole tapahtunut vielä kovin
usein, joskin noita hetkiä tulee varmasti olemaan enemmän, kun uteliaisuus muiden
syömisiin kasvaa koko ajan.
Poika alkaa myös tunnistaa paremmin omia syötäviään. Yhtenä
päivänä jääkaapin ovi oli pidempään auki, poikanen meni ja otti oman
kinkkupakettinsa hyllystä voitonriemuisena. Juustopaketistakaan ei todella voi
erehtyä. Sitä kun ei tällä hetkellä voi syödä koskaan liikaa..
Tänään käytiin sairaalassa tutkimuksissa ja pieni hilpeyden hetki koitti,
kun pojalle tuotiin lounas. Hoitaja ihmetteli, miksi tarjottimella on niin
monta eri kuppia. Ilmeisesti edellisistä käynneistämme on laitettu tietoihin jokin
merkintä huutomerkeillä: ”Kova syömään!!”. Pääruokana oli herkullisen
näköinen, iso annos kalakeittoa (kesäkurpitsaa, Koskenlaskijaa ja lohta +
mausteita). Ruoan mukana tulleessa lapussa kalan määrää oli lisätty reilusti
alkuperäisestä suunnitelmasta. Lisäksi tarjottimelta löytyi keitetty kananmuna
ja kasa tonnikalaa, jos nälkä ei olisi keitolla taittunut. Poikaakin nauratti
syödessään ja useamman kerran kuului: ”Nam!”. Syöminen osaa sitten olla kivaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti