Uuden oppimista ja itsensä armahtamista

Käytiin eilen ensimmäisen kerran dieetin alkamisen jälkeen neurologin kontrollissa. Lääkärikin laittoi merkille taaperomme skarppiuden, huolimatta silmäkulmissa vaanivista päiväunista. Todettiin, että alku on sujunut hyvin. Toki kohtaukset eivät ole hävinneet, mutta ruokavalio on vielä niin alussa. Voi olla muutoinkin, ettei täysin kohtauksettomuuteen edes päästä. Kun vain se taustalla pyörivä purkaustoiminta häviäisi tai edes vähenisi... Jokatapauksessa kohtauksettomiakin päiviä on näihin viikkoihin mahtunut ja jokainen sellainen päivä tuntuu lottovoitolta. 

Seuraava etappimme on kolmen kuukauden kohdalla, jolloin nähdään dieetin konkreettisia tuloksia video-EEG:ssä ja verikokeissa.

Ketoarvot alkoivat viime viikon aikana laskea, vaikka ruokavaliossa ei ole tapahtunut muutoksia. Emme ole siis saaneet pidettyä ketoosia täysin yllä. Ketoarvojen lasku kielii kuulemma usein rasvan puutteesta, mutta vaikka lisäsimme rasvan määrää, ketoarvoissa ei tapahtunut parannusta. Niinpä aloitimme MCT (Medium Chain Triglycerides) -öljyn käytön. Öljy on meille yksi uusista tuttavuuksista. Se on kookosöljystä tehty, keskipitkiä rasvahappoja sisältävä öljy. Kaiken lukeman mukaan tämä vaikuttaa olevan erityisesti laihduttajien suosiossa, koska se auttaa polttamaan rasvaa tehokkaammin ja pitää nälkää loitolla. Ketogeenisessä dieetissä öljyn käytön tavoite ei tässä tapauksessatodella ole laihduttaa vaan pitää ketoosia paremmin yllä. Meillä öljyä on lisätty nyt 1 teelusikallinen iltajogurtin joukkoon. Käytön myötä ketoarvot ovat lähteneetkin jälleen nousuun. 

Toinen uusi tuttavuus on psyllium.  Se on ratamon siemenien kuorista tehtyä jauhetta. Se on hyvin kuitupitoista ja sitä voi käyttää niin gluteiinittomassa leipomisessa kuin ruoanlaitossa (löytyy leivontahyllystä). Lisäksi jauhe on täysin hiilihydraatitonta, joten sitä on helppo lisätä kaikkiin ruokiin. Meillä psylliumia on kokeiltu sämpylöissä ja jogurtin seassa. Sämpylöistä tuli mukavan kuohkeita ja löysähkö jogurtti puuroutui sopivasti jauheen ansiosta. Apteekisssa psylliumia myydään myös vatsanpehmikkeenä. Rasvainen ruokavalio voi vaikeuttaa joillain vatsantoimintaa, joten miksipäs ei voisi kokeilla kuitupitoista jauhetta uusien lääkkeiden sijaan.

Kuluneen viikon mottoni on ollut ”vähemmän on enemmän”. Sen sijaan, että laitettaisiin ruokia, joihin tarvitsee monia ainesosia, ollaan tehty hyvin yksinkertaisia ruokia. Yleensä ruskistetaan liha/kana/kala ja lisukkeeksi keitetään kasviksia, joista lasketaan hiilihydraatit. Sitten vain mausteita ja öljyä sekaan, kenties juustoraastetta päälle ja ruoka on valmis! Taapero on ollut tyytyväinen tarjoiluun ja luulenkin, että ruoat muistuttavat vauva-ajan selkeistä soseista. Tämmöinen nopea kokkailu on ollut myös itselle armollisempaa ja nopeampaa. 

Toki silloin kun aikaa on enemmän, on mukava tehdä monipuolisempaakin ruokaa. Ehdoton suosikki tässä vaiheessa on kesäkurpitsapaistos. Perheemme suosikkiruoka on jo pidemmän aikaa ollut kesäkurpitsalasagne ja tämä ketoversio oli iloinen yllätys sairaalan reseptinipussa.

Alla olevat määrät antavat suuntaa, miten paljon aineksia tarvitaan. Lopulliset määrät jokaisen täytyy laskea itse. Olen raastanut kesäkurpitsan, jolloin ruoasta tulee lapselle helpompaa syödä. Paistoksesta saa viisi annosta (3g hh/annos). Jos et ole ennen maistanut, niin ehdottomasti tämä on kokeilemisen arvoinen ruoka!

Kesäkurpitsapaistos

400g jauhelihaa

150g tomaattimurskaa + vettä yht. noin 3-4 dl

20g sipulia

valkosipulinkynsi

mustapippuria

pizzamaustetta

suolaa

150g kesäkurpitsaa

1pss Valion mozzarellaraastetta (0g hh)

1dl vispikermaa

Ruskista jauheliha, sipuli ja valkosipulinkynsi. Lisää tomaattimurskavesiseos. Mausta hyvin. Lado vuokaan kerroksittain jauhelihakastiketta ja ohuiksi siivuiksi leikatut kesäkurpitsaviipaleet. Lisää päälle kerma ja juustoraastetta oman maun mukaan. Paista uunissa 175 asteessa noin 45-60 minuuttia. Suojaa loppuvaiheessa esim. foliolla, ettei juusto pala. Anna paistoksen vetäytyä ja maustua ennen tarjoamista.

Mitä syödään?

Blogissa on aika alkaa kertomaan tarkemmin, mitä ruoka-aineita Modifioidussa atkinsin dieetissä voi käyttää ja millaisia ruokia meillä on viime aikoina laitettu. Pääpaino on rasvassa sekä lihassa, kanassa ja kalassa, joita saa syödä rajattomasti. Kananmuna on myös yksi käytetyimpiä ruoka-aineita, mutta se ei ole täysin hiilariton, joten useampia syödessä tämä on otettava huomioon. Lisukkeissa, kuten kasviksissa on vaihtelevasti hiilihydraatteja, joten sopivat määrät on aina laskettava ja punnittava. Karkeasti rajaten vihreissä kasviksissa, kuten kesäkurpitsassa, kurkussa ja parsakaalissa on vähiten hiilihydraatteja. 

Ruokia valmistaessa käytetään reilusti rasvaa ja valmiisiin annoksiin lisätään vielä öljyä. Rasva ja erityisesti sen laatu synnyttää ihmisissä paljon tunteita. Tämäkin on aihe, josta ei tunnuta pystyvän keskustelemaan asiallisesti, vaan monesti keskustelut menevät tiukaksi juupas-eipäs-väittelyksi. Meillä käytetään yleisten suositusten mukaisia rasvoja, enkä aio tästä käydä sen kummemmin väittelemään.

Olemme saaneet sairaalasta monia reseptejä, joiden mukaan nyt aluksi on kokkailtu. Lisäksi olemme löytäneet useita lapsiperheillekin sopivia reseptejä Elviira Krebberin kirjasta ”Parantava ketoosi- terveeksi sokerittomalla ja gluteenittomalla ruokavaliolla”. Kirjassa reseptien yhteydessä on kerrottu proteiinien, rasvojen, hiilihydraattien ja kalorien määrät annosta kohden. Toki kokkaillessa on jälleen laskettava määrät niillä tuotteilla, joista itse on tekemässä ruokaa.  

Sairaalasta ovat peräisin myös taulukot, joissa on kerrottu yleisimpien raaka-aineiden hiilihydraattimäärät. Netistä löytyy THL:n ylläpitämä sivusto Fineli, josta voi hakea elintarvikkeiden koostumuksia. Sivut ovat vain jääneet meillä vähälle käytölle, koska olemme kokeneet ne hankalakäyttöisiksi. Ehkä se on vielä harjoittelun puutetta..

Tuntuu helpoimmalta lähteä kertomaan tarkemmin aamu- ja iltapalasta, mitä meillä syödään. Kuten jo aiemmin kerroin, taaperomme on tottunut syömään aikuisen annoksen aamu- ja iltapuuroa, kera marjojen ja maidon (yhteensä noin 70 grammaa hiilihydraatteja). Nyt tuon annoksen korvaa soijajogurtit, joihin lisäämme joko marjoja tai pähkinöitä +Fun lightia sekä lorauksen ruokaöljyä (yhteensä 2 grammaa hiilihydraatteja). Tämän lisäksi annamme reilusti nestettä (vettä/light-mehua/soija- tai mantelijuomaa), jota pitäisi päivän mittaan mennä lapsen painoon perustuen reilun litran verran. 

Vaihtoehtoina aamu- ja iltapalalle voisivat olla erilaiset mukileivät mikrossa tai munakkaat. Meillä on päädytty täysin jogurttiin, koska sen kanssa saamme helpoiten annettua lääkkeet. Pelkkä jogurtti ei kuitenkaan riitä tällä hetkellä viemään energisen taaperon nälkää, joten annamme useimmiten lisäksi täysin hiilaritonta kalkkunaleikettä ja juustoa, joita voi syödä rajattomasti. Leikkeleitä ostaessa täytyy olla tosin tarkkana, sillä yllättäen leikkeleistä suurin osa sisältää jonkin verran hiilareita.

Marjat ja hedelmät ovat olleet meille aina todella tärkeä osa ravintoa ja siksi aluksi harmittikin, ettei näitä voida jatkossa juuri käyttää. Olemme kuitenkin yllättyneet positiivisesti, ettei meidän ole tarvinnut luopua marjoista täysin, vaan olemme saaneet sujautettua ne edelleen lautaselle. Käytännössä reilu ruokalusikallinen mustikoita tai pari lusikallista vadelmia sisältää gramman hiilihydraatteja. Kuulostaa vähältä, mutta on ihan mukava annos antamaan makua ja vitamiineja. Hedelmistä olemme luopuneet, avokadoa lukuun ottamatta. 

Ruokien mittailu on vieläkin aiheuttanut ajoittain harmaita hiuksia, mutta kun katsoo sitä kaikkea hyvinvointia ja iloa, mikä meidän kodissamme on lisääntynyt viime viikkoina, ei voi olla kuin tyytyväinen että tähän on lähdetty.

Ensimmäisen ketoosiviikon kuulumiset

Dieetin aloittamisesta on kulunut reilu viikko. Monta ahaa-elämystä on saatu kokea.. 

Aluksi kerron vielä sairaalapäivistämme. Koska kyseessä on tiukka ruokavalio, se on suuri muutos keholle ja aloitetaan siksi aina sairaalassa. Ennen osastolle menoa olisimme kaivanneet vertaisilta enemmän omakohtaisia kokemuksia, mitä sairaalassa ollessa tapahtuu. Jännitti, kuinka pojan keho aluksi reagoisi ja miten se näkyisi. Epilepsiakohtausten määrästäkään ei voinut tietää, lisääntyvätkö vai vähenevätkö ne. Ravitsemusterapeutti oli kertonut aiemmin, kuinka pienille voitiin laittaa tarvittaessa nenämahaletku, ellei ravintoa saatu muutoin menemään. Niinpä sekin jännitti ja toivottiin, ettei mitään ylimääräisiä toimenpiteitä tarvittaisi. 

Jo viikkojen ajan ravitsemusterapeutti oli meihin yhteydessä useita kertoja. Hän neuvoi erinäisiä tuotteita ja ruokia, joita maistatimme pojalle etukäteen. Edeltävälle viikolle tuli monia verikokeita ja mm. kolesteroli tutkittiin jo ennen dieetille ryhtymispäätöstä. Jatkossa näitä tutkimuksia on kolmen kuukauden välein. Lisäksi olemme paljon yhteydessä ravitsemusterapeutin ja neurologin kanssa.

Ennen osastolle menoa aloimme vähentää hiilihydraattien määrää. Pois jätettiin peruna, riisi, pastat ja hedelmät. Viimeisinä päivinä myös aamu- ja iltapuurot jäivät pois. Maidon ja piimän tilalle vaihdettiin soijamaito ja mantelijuoma. Poikamme on ollut todella huono juomaan nesteitä, mutta tykästyi näihin uusiin pähkinäisiin makuihin ja juomia alkoikin kulua mukavasti. 

Sairaalajakso aloitettiin aamupalalla. Äitinä olin hyvin järkyttynyt nähdessäni ensimmäisen annoksen; noin desin verran jogurttia, lisukkeena kermavaahtoa, ruokaöljyä ja pieni tilkka marjakeittoa. Järkytys siksi, että poikamme on tottunut syömään aamupalaksi n. 2dl puuroa lisukkeena marjoja ja maitoa. Miehen annoksen siis. Ero annoskoossa oli melkoinen ja pojan kiukulta ei vältytty. Lounaan myötä tilanne ei annoskoon suhteen muuttunut ja hoitajat alkoivat soitella ahkerasti keittiölle. Päivälliseen mennessä tilanne oli onneksi korjautunut. 

Osalle hoitajista dieetti tuntui olevan uusi asia, ja he olivat epävarmoja tuomaan mitään extrasyömistä, vaikka ravitsemusterapeuttimme oli ohjeistanut antamaan esim. kinkkua ja juustoa niin paljon kuin maistuisi. Ajan myötä tämäkin asia korjaantui, eikä pojan tarvinnut olla nälässä. 

Kaikkiaan olimme sairaalassa kolme päivää. Meillä oli hyvin rauhallista, sillä mitään ylimääräistä ei ilmaantunut. Verensokeri- ja ketoosiarvoja mitattiin sormen päästä joka ruokailun yhteydessä. Siinä kaikki toimenpiteet tälle reissulle. Nyt mittailemme arvoja aamuin illoin ja ajan myötä vielä harvemmin.  

Suurin oppi mitä kuluneen viikon aikana on saatu, on kertoa dieetistä eri tavoin kuin ennen; KAIKKEA SAA SYÖDÄ, määrät vain vaihtelevat. Toki on toinen juttu, onko mitään järkeä alkaa keittämään pienen pientä hiilarintäyteistä perunan palaa vai kannattaako sen sijaan paistaa pannulla vaikka kasa kesäkurpitsaa. 

Ongelmallisinta on ollut soveltaa reseptejä. Vaikka meillä olisi valmis resepti, mutta siihen ei ole merkitty minkä merkkisillä tuotteilla mahdolliset hiilihydraattimäärät on laskettu, meidän on laskettava ne uudelleen. Eri valmistajien tuotteissa on huimat erot, joita on vain vertailtava kaupassa ja mitattava määrät kokkaillessa, ettei hiilihydraattirajaa ylitetä. Siinäpä on lyhyellä matikalla miettiminen..

Pojan vointi on ollut koko dieetin ajan hyvä, eikä ylimääräistä väsymystäkään ole tullut. Päinvastoin, energiaa touhuta vauhdikkaammin on tullut lisää. Ketoosi saavutettiin hyvin nopeasti, varmastikin juuri tuota osastojaksoa edeltävän valmistautumisen ansiosta. Ketoarvoissa on ollut heittelyitä, mutta ne ovat kuulemma tavallisia dieetin alussa. Valitettavasti epikohtausten määrä on lisääntynyt, mutta katsotaan nyt maltilla, mihin suuntaan tästä lähdetään, kunhan aivot selviävät alkushokista.