Tonnikalaa kiireessä

Kalaruoat ovat jääneet valitettavan vähälle. Pääasiassa on tullut paistettua tai keitettyä seitiä. Lohi on viime aikoina ollut aika hintavaa, joten se on kaikessa terveellisyydessään jäänyt useimmiten kaupan hyllylle. Lähipiiristämme löytyy kalastajia, joten ketogeenisen dieetin aikana olemme saaneet nauttia muutaman kerran voissa paistettua haukea. 

Taaperomme ei ole aiemmin tykännyt tonnikalasta, mutta nyt se on alkanut maistua, mikä on osaltaan monipuolistanut kokkailuja. Olemme käyttäneet tonnikalaa lähinnä munakkaissa, mutta tänään kokeilin uutta yhdistelmää, johon tykästyin itsekin. 

Jääkaapista löytyi avaamaton majoneesipurkki, joka on tullut ostettua dieetin alussa.

Varmaan jotakin tiettyä reseptiä varten….? Muutoin meillä ei ole majoneesia totuttu käyttämään.

Sotkin majoneesia pari reilua ruokalusikallista (40g -> 0,5 g hh) öljyiseen tonnikalaan ja maustoin tillillä. Lisukkeeksi keitin kukkakaalia. Taapero tykkäsi kovasti ja jälleen on yksi maukas ja nopea ruokavaihtoehto plakkarissa (huomaan, että tämänkaltaiset nopeat vaihtoehdot vetävät nyt puoleensa). 

Herra Epilepsia kesälomalla?

Tärkeimpänä kuulumisena on kertoa, kuinka ollaan saatu nauttia kohtauksettomasta elämästä pian kolme viikkoa. Ihmeellistä mutta totta, mutta epikohtauksia ei ole tullut kurkunpääntulehduksen alkamisen myötä. Tuolloin tuli tavallista pidempi poissaolokohtaus ja alkoi hieman pelottaa, johtaako se kouristeluun. Kohtaus meni kuitenkin itsestään ohi ja sen jälkeen ei ole ollut mitään. Onko monien sattumien summa, sitä ei tiedetä, mutta kovasti on nautittu näistä viikoista. Uteliaina katsomme päivä kerrallaan, mihin tässä mennään. 

Viime viikolla otettiin ensimmäiset verikokeet ketogeenisen dieetin alkamisen jälkeen. Vastauksia odotellaan vielä. Eniten jännittävät kolesteroliarvot, jotka olivat jo lähtötilanteessa sukurasitteiden vuoksi koholla.

    -----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Lämpimät säät laittoivat muun perheen jäätelön syöntiin, joten dieettiläiselle täytyi miettiä omia viilentäviä syötäviä. Kokeilussa oli vertaisilta saatu marjapirtelön ohje (2g hh/annos). Kermainen juomahan ei voi maistua kuin hyvälle. Suosittelen siis!

Lisäksi jäädytettiin FunLightia paloiksi ja toiseksi hyydytin mehua liivatteella hyytelöksi. Aivan ilman herkkuja ei siis tarvitse pienimmänkään olla.

Marjapirtelö

0,5 dl vispikermaa

12g vadelmaa (tms. marjaa ½ g hh)

1dl Alpro makeuttamaton soijajuoma

Työn alla ovat suunnitelmat tulevien kesälomareissujen varalle. Ollaan lähdössä tien päälle asuntoautolla. Ensimmäinen kerta meille, mutta nyt tuntui ajankohta juuri sopivalta. Vielä ei uskallus riitä lähteä kauemmas ulkomaille. Autoillessa voidaan kokkailla poikaselle sopivia ruokia matkan varrella. Jonkinlaisia raameja olen ajatellut tehdä ruokalistalle, ettei tien päällä tarvitse lähteä kokkailemaan aivan nollasta. Ja toisaalta täytyy miettiä vaihtoehtoja, jos matkan varrella olevista kaupoista ei helposti löydykään sopivia hiilihydraatittomia vaihtoehtoja. Tämä on mahdollista jopa Suomessa. ”Kuivamuonavarasto” täytyy siis miettiä kuntoon. 

Nyt toivottelen hyvää ja turvallista juhannusta kaikille. Nautitaanhan kesästä, oli sää mitä tahansa!  

Uusi ratkaisu välipalalle

Kerroin aiemmin välipalaongelmistamme, kun ei ole oikein löytynyt mieluista vaihtoehtoa. Nyt suosiota on saanut raejuusto-marja yhdistelmä. Helppo, maukas ja täyttävä vaihtoehto! 


Esimerkiksi tänään annos koostui seuraavasti: raejuustoa 100g => 0.9 g hh + mustikoita 16 g => 1 g hh + öljyä yksi ruokalusikallinen = 2 g hh. 
Marjoja vaihdellen annokseen saa vaihtelevuutta. Lisäksi juomista ja taas ollaan valmiita jatkamaan leikkejä.

 

Tuorejuustoilla nopeasti makua

Kulunut viikko on mennyt toipilaan paranteluun, eikä uusia kokkailukokeiluja ole tullut tehtyä. 

Täytyy kuitenkin vinkata tähän väliin tuorejuustoista, joihin meillä on tykästytty. Useimmissa tuorejuustoissa on 0 g hh, joten niitä on huoletonta lisäillä ruokiin antamaan makua ja vaihtelua. Itse olen käyttänyt juustoja enimmäkseen kasvissosekeitoissa, mutta juustoja voi käyttää myös nk. kastikkeina. Valmistajien välillä on jälleen eroja hiilihydraattien määrissä, joten näidenkin kanssa saa olla tarkkana.

 

Mukavaa viikonloppua kaikille! Ehkä ilmojen lämmettyä pääsee kokeilemaan pian vaihtoehtoja jäätelön syömiselle. 😊

Hengitystieinfektioita ja dieetin tuomat ongelmat

Nyt on koettu dieetin haasteet sairastumisen aikana. Tiistaina poika alkoi tuntua vähän tukkoiselta ja kuume alkoi nousta. Iltaa kohti olo meni aina vain kurjemmaksi. Hengittäminen alkoi tuntua hankalalta ja yskiminen oli haukkuvaa. Oltiin kuultu kurkunpään tulehduksesta ja pojalla on ollut aiempien flunssien yhteydessä samankaltaisia oireita, mutta ne ovat menneet kotikonstein todella nopeasti ohi. Nyt ei tuntunut auttavan pidemmälti viileä kuin höyryhengityskään. Niinpä lähdettiin päivystykseen, jossa todettiinkin kurkunpään tulehdus ja ensiavuksi annettiin spiiralla adrenaliinia. Lääke helpotti oloa ja kun mitään tulehdukseen viittaavaa ei tuntunut olevan, pääsimme yöksi kotiin. 

Yö ja seuraava päivä menivät niin kuin yleensä flunssapotilaan kanssa menee: pätkäunilla ja sopivaa asentoa etsien. Kummallista kyllä räkää ei irronnut laisinkaan. Haukkuvia yskänpuuskia ja hetkellisesti raskasta hengittämistä vain. Särkylääkkeet auttoivat hetkensä, mutta kuume pysyi koko ajan lähellä 39 astetta. Koska ruoka maistui ja juomaakin saatiin menemään, jatkoimme edelleen kotihoidolla. 

Torstain vastainen yö meni jälleen pätkäunilla, ja silloin alkoi arpominen; lähteäkö päivystykseen heti vai odottaako aamuun. Hengitys oli välillä kovasti raskaan tuntuista, mutta sitten taas helpotti. Aamuun mennessä oli selvää, että päivän aikana lähdetään sairaalalle. 

Valmistauduin osastolle jäämiseen ja tavaroita pakkaillessa mietin, miten helposti ketogeeniset ruoat mahtaisivat olla näin yllättäen saatavilla. Sen vuoksi otin loppupäivän ruoka-annokset mukaan. Se oli oikea ratkaisu, koska päästyämme alkuillasta osastolle, nousi hoitajille ensimmäisenä huoli, että mitäs meidän poika syökään, koska vaihtoehdot heillä olivat rajalliset. Jos käyttäisimme ravintona Ketocal- valmistetta, tilanne olisi ollut ehkä helpompi. No, omin eväin pärjäsimme aamuun.

Vielä samana iltana tutkimusten myötä pojalla todettiin kurkunpään tulehduksen lisäksi keuhkokuume. Koska päivän nestemäärästä (1100ml) oltiin pahasti jäljessä, lääkäri piti nenämahaletkua seuraavana siirtona, ellen saisi poikaa juotettua aamuun mennessä riittävästi. Tämähän oli selvä haaste ja pyysin ruiskun. Koska poika ei olisi huolinut juomisia kipeän kurkun vuoksi, ruiskutin kaikissa mahdollisissa väleissä mehutippoja pojan suuhun. Tämä auttoi ja poika alkoi juomaan paremmin. Seuraavaan päivään mennessä nestetasapaino oli paremmalla mallilla ja letkuilta vältyttiin. 

Kahden vuorokauden tehokkaan lääkehoidon jälkeen pääsimme kotiin, mikä oli varsinkin ravintoasioiden kannalta helpotus. Sairaalassa oli hankalaa, koska annokset tulivat valmiina ja vaihtoehdot olivat lähestulkoon siinä. Jos sairaana olevalle lapselle tilattu ruoka ei maistu, päivän hiilihydraattimäärän hallinta voi mennä vaikeaksi. Esimerkiksi aamun kylmät aamupalat eivät tuntuneetkaan olevan kipeälle kurkulle hyväksi, joten ne jäivät lähes kokonaan syömättä. Osastolla olevat mehukeitot yms. olivat taas niin hiilihydraattipitoisia, ettei niitä voitu käyttää. 

Jostain syystä keittiöltä tulleiden annosten mukana ei myöskään tullut selityksiä, mitä ruoat sisältävät, joten hoitajilla oli kova huoli, ovatko ruoat oikein ja kelpuutanko annokset. Päättelin eri kipoissa olevista ruoista, mistä hiilarit on mahdollisesti laskettu ja vertailin annoskokoja kotona tehtyihin. Sen puolesta olin luottavainen, että annokset olivat oikein. 

Ketogeeninen dieetti vaikeutti myös lääkityksen miettimistä. Yllättävän monissa lääkkeissä on käytetty niin paljon makeutusaineita, että niiden myötä hiilihydraattimäärät nousevat äkkiä. Sama koskee niin suonensisäistä lääkitystä kuin suun kautta otettavia lääkkeitä. Taudin alkaessa annoimme särkylääkettä kotona nestemäisinä, vaikka tiedostimmekin makeutusaineiden mahdollisen suuren määrän. Koska ketoarvot pysyivät hyvinä ja ruoissa tuli hiilarivajetta emme alkaneet miettiä muita vaihtoehtoja. Sairaalassa särkylääkkeet vaihdettiin heti suppoihin. 

Kaiken jälkeen voisi ajatella, että olisiko ollut helpompi luovuttaa dieetin kanssa, mutta se ei tullut mieleen. Esteet on tehty ylitettäviksi ja tämä reissu opetti taas monia. Nyt on helpottavaa katsella oman jääkaapin sisältöä rauhassa ja miettiä, mikä ruoka maistuisi kurkkukipuiselle parhaiten. Jos ensimmäinen vaihtoehto ei uppoa, laitetaan kattila uudemman kerran tulille. So simple is that. Kaiken jälkeen on myös ihmeellistä, että epilepsiakohtauksia ei ole tullut neljään (!!!) päivään laisinkaan.