Hengitystieinfektioita ja dieetin tuomat ongelmat

Nyt on koettu dieetin haasteet sairastumisen aikana. Tiistaina poika alkoi tuntua vähän tukkoiselta ja kuume alkoi nousta. Iltaa kohti olo meni aina vain kurjemmaksi. Hengittäminen alkoi tuntua hankalalta ja yskiminen oli haukkuvaa. Oltiin kuultu kurkunpään tulehduksesta ja pojalla on ollut aiempien flunssien yhteydessä samankaltaisia oireita, mutta ne ovat menneet kotikonstein todella nopeasti ohi. Nyt ei tuntunut auttavan pidemmälti viileä kuin höyryhengityskään. Niinpä lähdettiin päivystykseen, jossa todettiinkin kurkunpään tulehdus ja ensiavuksi annettiin spiiralla adrenaliinia. Lääke helpotti oloa ja kun mitään tulehdukseen viittaavaa ei tuntunut olevan, pääsimme yöksi kotiin. 

Yö ja seuraava päivä menivät niin kuin yleensä flunssapotilaan kanssa menee: pätkäunilla ja sopivaa asentoa etsien. Kummallista kyllä räkää ei irronnut laisinkaan. Haukkuvia yskänpuuskia ja hetkellisesti raskasta hengittämistä vain. Särkylääkkeet auttoivat hetkensä, mutta kuume pysyi koko ajan lähellä 39 astetta. Koska ruoka maistui ja juomaakin saatiin menemään, jatkoimme edelleen kotihoidolla. 

Torstain vastainen yö meni jälleen pätkäunilla, ja silloin alkoi arpominen; lähteäkö päivystykseen heti vai odottaako aamuun. Hengitys oli välillä kovasti raskaan tuntuista, mutta sitten taas helpotti. Aamuun mennessä oli selvää, että päivän aikana lähdetään sairaalalle. 

Valmistauduin osastolle jäämiseen ja tavaroita pakkaillessa mietin, miten helposti ketogeeniset ruoat mahtaisivat olla näin yllättäen saatavilla. Sen vuoksi otin loppupäivän ruoka-annokset mukaan. Se oli oikea ratkaisu, koska päästyämme alkuillasta osastolle, nousi hoitajille ensimmäisenä huoli, että mitäs meidän poika syökään, koska vaihtoehdot heillä olivat rajalliset. Jos käyttäisimme ravintona Ketocal- valmistetta, tilanne olisi ollut ehkä helpompi. No, omin eväin pärjäsimme aamuun.

Vielä samana iltana tutkimusten myötä pojalla todettiin kurkunpään tulehduksen lisäksi keuhkokuume. Koska päivän nestemäärästä (1100ml) oltiin pahasti jäljessä, lääkäri piti nenämahaletkua seuraavana siirtona, ellen saisi poikaa juotettua aamuun mennessä riittävästi. Tämähän oli selvä haaste ja pyysin ruiskun. Koska poika ei olisi huolinut juomisia kipeän kurkun vuoksi, ruiskutin kaikissa mahdollisissa väleissä mehutippoja pojan suuhun. Tämä auttoi ja poika alkoi juomaan paremmin. Seuraavaan päivään mennessä nestetasapaino oli paremmalla mallilla ja letkuilta vältyttiin. 

Kahden vuorokauden tehokkaan lääkehoidon jälkeen pääsimme kotiin, mikä oli varsinkin ravintoasioiden kannalta helpotus. Sairaalassa oli hankalaa, koska annokset tulivat valmiina ja vaihtoehdot olivat lähestulkoon siinä. Jos sairaana olevalle lapselle tilattu ruoka ei maistu, päivän hiilihydraattimäärän hallinta voi mennä vaikeaksi. Esimerkiksi aamun kylmät aamupalat eivät tuntuneetkaan olevan kipeälle kurkulle hyväksi, joten ne jäivät lähes kokonaan syömättä. Osastolla olevat mehukeitot yms. olivat taas niin hiilihydraattipitoisia, ettei niitä voitu käyttää. 

Jostain syystä keittiöltä tulleiden annosten mukana ei myöskään tullut selityksiä, mitä ruoat sisältävät, joten hoitajilla oli kova huoli, ovatko ruoat oikein ja kelpuutanko annokset. Päättelin eri kipoissa olevista ruoista, mistä hiilarit on mahdollisesti laskettu ja vertailin annoskokoja kotona tehtyihin. Sen puolesta olin luottavainen, että annokset olivat oikein. 

Ketogeeninen dieetti vaikeutti myös lääkityksen miettimistä. Yllättävän monissa lääkkeissä on käytetty niin paljon makeutusaineita, että niiden myötä hiilihydraattimäärät nousevat äkkiä. Sama koskee niin suonensisäistä lääkitystä kuin suun kautta otettavia lääkkeitä. Taudin alkaessa annoimme särkylääkettä kotona nestemäisinä, vaikka tiedostimmekin makeutusaineiden mahdollisen suuren määrän. Koska ketoarvot pysyivät hyvinä ja ruoissa tuli hiilarivajetta emme alkaneet miettiä muita vaihtoehtoja. Sairaalassa särkylääkkeet vaihdettiin heti suppoihin. 

Kaiken jälkeen voisi ajatella, että olisiko ollut helpompi luovuttaa dieetin kanssa, mutta se ei tullut mieleen. Esteet on tehty ylitettäviksi ja tämä reissu opetti taas monia. Nyt on helpottavaa katsella oman jääkaapin sisältöä rauhassa ja miettiä, mikä ruoka maistuisi kurkkukipuiselle parhaiten. Jos ensimmäinen vaihtoehto ei uppoa, laitetaan kattila uudemman kerran tulille. So simple is that. Kaiken jälkeen on myös ihmeellistä, että epilepsiakohtauksia ei ole tullut neljään (!!!) päivään laisinkaan.